Radon

Radon on radioaktiivinen jalokaasu, joka syntyy uraanin hajoamistuotteena. Radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyövän syntymahdollisuutta. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva riski on suurempi kuin tupakoimattomilla.

Suomalaisten asuntojen merkittävin radonlähde on maaperä ja täytesora, josta radon pääsee virtaamaan perustusten kautta asuntoon. Suomessa todetaan vuosittain noin 2000 keuhkosyöpätapausta, joista radonin arvioidaan aiheuttavan noin 200 keuhkosyöpää.

Liian korkea radonpitoisuus?

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen ionisoivasta säteilystä (1044/2018) mukaisesti asunnon huoneilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m3.  Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä viitearvoa 200 Bq/m3.

Vanhoissakin asunnoissa voidaan pienentää radonin virtausta maaperästä rakenteiden läpi sisäilmaan. Radonimuri ja radonkaivo ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi menetelmiksi. Betonilaattojen saumat ja halkeamat voidaan tiivistää. Ilmanvaihtoa voidaan parantaa niin asunnossa, kellarissa kuin ryömintätilassakin.

Pirkanmaalla yli 300 Bq/m3 radonpitoisuuksia on todettu varsinkin niillä alueilla, joissa maaperä on hyvin kaasuja läpäisevää soraa, karkeaa moreenia tai rikkonaista kalliota. Radonkaasu kulkeutuu helposti varsinkin sellaiseen rakennukseen, jossa on maanvarainen matalaperustus tai maata vasten olevia kellaritiloja.

Radonpitoisuuksien mittaus

Radonpitoisuuden selvittäminen omatoimisesti käy helposti. Tilaa Säteilyturvakeskuksesta (www.stuk.fi) mittauspurkki ja pidä sitä talviaikana asunnossa kahden kuukauden ajan. Huoneilman radonpitoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan. Vaihtelu on suurinta sellaisissa rakennuksissa, jotka on rakennettu radonia hyvin läpäisevälle maaperälle, kuten harjulle.

Talvella huoneilman radonpitoisuus voi olla moninkertainen kesällä mitattuihin pitoisuuksiin verrattuna, harjualueilla jopa kymmenkertainen. Tämän vuoksi mittaus tulisi tehdä 1.9. – 31.5. välisenä aikana. Radonpitoisuus voi vaihdella suuresti samalla alueella sijaitsevien eri rakennusten välillä.

Radon ja rakentaminen

Asunnot ja työtilat on suunniteltava siten, että huoneilman radonpitoisuus ei ylitä sallittuja viitearvoja. Radon tulee huoneilmaan rakennuksen alla olevasta maaperästä, talousveden käytön yhteydessä vapautuvasta radonista (porakaivovedet) ja vähäisessä määrin rakennusmateriaaleista erittymällä.

Rakentajan pitää ottaa radon huomioon

Kaikilla rakennuspaikoilla on syytä käyttää radonturvallisia perustustapoja maalajista riippumatta. Radonhaitta-alueella radonturvallisten rakennustapojen käyttö on erityisen tärkeää. Jälkikäteen tehty radonkorjaus voi olla kallis. Perustustavan valinta vaikuttaa merkittävästi rakennuskohteessa tarvittaviin radonteknisiin toimenpiteisiin. 

• Kiinteistöissä, joissa on ryömintätila esiintyy huomattavasti vähemmän radonpitoisuuden ylityksiä, kuin maavaraisissa kiinteistöissä. Ryömintätilaisen alapohjan tuuletusaukot tulee mitoittaa riittävän suuriksi. Lisäksi alapohjarakenteet ja läpiviennit on rakennettava tiiviiksi.
• Maanvaraisissa rakenteissa paras ratkaisu on mahdollisimman yhtenäinen ja tiivis alapohja, jossa on mahdollisimman vähän tiivistettävää. Tarvittavat tiivistykset tulee tehdä esim. kumibitumikermillä ohjeen mukaan. Uudisrakennuksen perustukseen voidaan asentaa myös radonputkisto (RT-ohjekortisto RT 81-10791).

Asiaa koskevia julkaisuja löytyy Säteilyturvakeskuksen sivuilta.